Elämääni on aina leimannut syvä tunne tietynlaisesta vieraantumisesta. Tässä laajassa ja monimutkaisessa maailmassa taide on muodostunut pelastusrenkaakseni, välineeksi joka sitoo minut yhteiskuntaan ja täyttää kuilut jotka erottavat meidät toisistamme. Taide on jotain mikä ylittää sosiaalisten normien rajoitukset, tarjoten intiimin tilan, jossa ihmiset voivat tulla yhteen.

Taiteeni kautta pyrin koskettamaan muiden tunteita ja saada meidät samaistumaan toisiimme. Tavoitteenani on luoda yhteyksiä erilaisten ihmisryhmien välille, yhdistää heidät kuvaamalla ja näyttämällä jaettuja inhimillisiä kokemuksiamme. Kankaalla paljastan ne kaikkein intiimimmät hetket, jotka asuvat meissä jokaisessa, korostaen yhteistä lankaa jota kudomme läpi elämäntarinoidemme.

Ihmiset ja heidän tunteensa ovat monimutkaisesti kietoutuneita poliittiseen ympäristöön, ja tämä on taiteellisen tutkimukseni keskipisteessä. Inhimillisen kokemuksen monitahoisuus tarjoaa perustan pohdinnalle, dialogille ja lopulta toiminnalle.

Vaikka minua viehättävät kirkkaat värit ja tietyntyyppinen yksinkertaisuus töissäni, taiteellinen tyylini kuitenkin kallistuu enemmän realismin kuin minimalismin suuntaan. Pyrin tavoittamaan kohteideni perimmäisen olemuksen, käyttäen vahvoja värejä täyttämään teokseni energialla ja elinvoimaisuudella. Tiivistämällä teoksieni kuvaamat hetket niiden olennaisimpiin elementteihin, pyrin luomaan taidetta joka on sisäisesti paljastavaa ja voimakasta, vapaana liiallisesta sotkusta ja häiriötekijöistä. Tämä minimalistinen lähestymistapa antaa taiteen luontaisen leikkisyyden loistaa läpi.

Maailmassa jossa yksinäisyys on vallitseva olotila, taiteeni nousee minulle voimakkaaksi välineeksi yhteyden, ymmärryksen ja yhtenäisyyden luonnissa. Se on jatkuvaa tutkimusta inhimillisestä kokemuksesta.